Aurinko paistaa, vettä sataa

Aurinko paistaa! Mitä ihanaa vaihtelua! On alkanut usko olla aika koetuksella kun sadepilvet vyöryvät päivittäin tilamme yli ja ollaan saatu sadetta ihan yli tarpeiden. Valitettavasti säätiloille ei mitään voi, mutta on pakko myöntää että mieli on ollut aika maassa kun samanlainen sää on ollut syksyn,talven,kevään ja nyt kesän aikana! Ihan uskomatonta.

Viileys ei minua haittaa, haikut nauttivat kun on vähän viileämpää, mutta tuo sade. Sitäkin tietysti tarvitaan että nurmet ja viljat kasvavat, mutta kun sitä tulee kymmeniä millimetrejä päivittäin ja on vain +5 astetta lämmintä niin ei silloin kasva nurmi eikä vilja ja pellot eivät pysty ottamaan vettä käyttöön vaan viljat alkaa kellertämään, nurmi ei kasva kun ei saa lämpöä ja laidunpellot kuraantuvat täysin. Juomapaikan alue näyttää ihan samanlta kun loppusyksystä.

Onneksi ollaan pystytty pitämään laidunkierto noin viikon pituisena. Meillä on kolmessa osassa laidunnurmi ja viikon välein vaihdutaan laidunaluetta, joten aina kaksi viikkoa lepoa ja yksi laidunnusta. Toiminut toistaiseksi ainakin hyvin. Heinänteko jännittää, toivottavasti nyt tulisi edes muutaman päivän pouta. Sitä odotellessa, tänään vaikuttaa jo ihan hyvältä :)

Meillä aloitti maanantaina työharjoittelija Keudan tuotantoeläintenhoidon aikuiskoulustuspuolelta. On ollut jo nyt hyvä apu, ahkera ja tekevä nainen. Mukava kun on apuvoimia ja samalla hän oppii erilaisia asioita. Hyötyä kummallekin :)

 

// Iloitsin liian aikaisin,nimittäin tuli sitä sadetta jälleen aika reippaasti. Huokaus. Alkaa pikkuhiljaa oikeasti masentamaan. Muuten ei haittaisi,mutta kun eläimet,pellot ja viljat. On kuraa ja likaa. Jos olisin ihan normaali ihminen enkä farmari,istuisin mielelläni illat sohvalla tv:tä katsellen tällä säällä. Se ei ole mahdollista,sillä ulkokarja tarvitsee hoitoa ja ruokaa. Voi kun tulisi vähän kuivempaa. 

Juhannustaikaa

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Meille juhannuspäivät ovat arkipäiviä muiden joukossa, eläimet on hoidettava oli arki tai pyhä. Ja kun jo asuu valmiiksi maalla ja on vähän kuin kesämökillä joka päivä niin mikäs sitä juhannusta vietellessä, luonnon rauhassa ja eläimien keskellä. Ehkä tehdään vähän parempaa ruokaa ja vähän vähemmän töitä, pakolliset kuitenkin.

Monien tuttujen on vaikea ymmärtää että meidän on oikeasti vähän vaikeampi lähteä kotoa pois, varsinkin nyt kun on kaksi koiraakin. Lehmille ja kanoille pystyy vaikka päiväksi laittaa niin paljon ruokaa ja juomaa tarjolle että pärjäävät, mutta silti jonkun on käytävä katsomassa että kaikki on ok. Koiria ei niin vain jätetä, aina on saatava hoitaja eikä se ole kovin helppoa nyt kun niitä on vielä kaksi. Onhan se harmi ettei pääse kovin usein miehen kanssa yhdessä mihinkään pidemmälle lähtemään, mutta sitten kun pääsee niin siitä osaa nauttia. Tai sitten vain murehtia että miten ne eläimet pärjää, sekin on tapana :)

Tässä vähän jännätään kun viiminen lehmä on poikimatta ja olen laskeskellut että Enna voisi parin viikon sisällä poikia. Aika hyvin laskelmat on pitänyt paikkansa koko kevään muiden lemmujen kanssa. Ja kun lemmut ovat pääsääntöisesti poikineet juhlapyhinä - neljä poiki pääsiäisenä, yksi vappuna ja yksi helatorstaina - asiaan kuuluisi että saataisiin juhannusvasikka. Sitä siis odotellessa!

Ihanaa juhannusta teille kaikille!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson-

Lehmärakkaus

Monesti olen miettinyt sitä kun tiettyjä tuotantotapoja otetaan silmätikuiksi. Esimerkiksi parsinavetat, häkkikanalat, broilerin tuotanto, emakkosikalat. Osiltaan olen samaa mieltä, esimerkiksi siitä että virikehäkkikanalat eivät oikeasti ole virikkeellisiä ja kanojen elämä on lyhyt. Emakkosikaloissa joskus on ahtaat tilat, mutta usein se on porsaiden turvallisuuden vuoksi. Mutta parsinavettojen haukkumista olen aina ihmetellyt. Tottakai, monet parsinavetat on todella vanhoja, matalia ja pimeitä. Eläimet ovat päästään kiinni. MUTTA joka ikinen kesä jokainen niistä lehmistä pääsee melkein puoleksi vuodeksi ulos. Ne saavat olla ulkona laitumella koko kesän, käyvät vain sisällä lypsyllä ja syömässä. Se on laki. Pihattonavetoissa voi olla ettei lehmiä päästetä laitumelle ollenkaan. Jossain on vain pieni betoninen ulkoilualue, mutta muuten eläimet ovat sisätiloissa. Toki ne saavat koko ajan olla vapaina ja liikkua, mutta ne eivät pääse laiduntamaan. Yleensä syynä on lypsyjen hankaluus kun pihatoissa on usein jo lypsyrobootit ja ajatellaan etteivät lehmät ehkä käy tarpeeksi usein sitten lypsyllä.

Lehmät ovat minulle sydämen asia. Minulle lehmien elämässä jotenkin se laiduntaminen, laumana liikkuminen ulkona on se juttu. Lähialueilla on monia parsinavetoita, joissa mielestäni ei ole mitään vikaa ja eläimet ovat hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä. Ja parasta on tietysti aina se, kun lehmät ilmestyvät kesällä ulos. Onhan se ihan parasta, siitä alkaa kesä. Ja vaikka omakin karja on koko ajan ulkona laitumella niin se hetki kun eläimet pääsevät vihreälle, tuoreelle nurmelle on kyllä parasta.

Eläin- ja ihmislapsia

Meillä on siis koiranpentu, 10 viikkoinen. Ja meillä on vauva, 9 kk ikäinen. Ja sitten meillä on 1,5 vuotias ikipentu paimenkoira. Voin sanoa, että tohinaa riittää niin sisällä kuin sitten ulkona, jossa laiduntaa yhteensä 28 ylämaannautaa, 18 kanaa (joista kaksi hautoo meille tipujakin lisää) ja lähiaikoina pitäisi tulla vielä se 4 lammasta. Itsehän olemme itsemme tähän jamaan saaneet, mutta voin sanoa, että kiirettä pitää :)

Pentu on kotiutunut hyvin. Se on ahne, mutta suht rauhallinen. Oppinut jo aika hyvin talon tavoille. Rasittavahan se on aika usein eikä tottele vielä kaikkia käskyjä, mutta paimenkoira pitää sen aika väsyneenä kun riehuvat niin kovasti yhdessä ja meidän tyttö taas osaa jo läimästä sitä jos pentu yrittää vaikka tyttöä purra. Vähän ollaan aloitettu jo noutotreenaustakin metsästyshommia ajatellen, muuten mennään aika perustottelevaisuudella. Mutta sanotaanko näin että yöunet ovat edelleen aika vähällä ja välillä on kyllä heti aamusta nuppi ihan jumissa kun pentua roudaa ulos ja joutuu ottaa tytön mukaan kun on jo hereillä ja silti pentu paskoo ja kusee sisään. Huh.

Ja sitten tuo meidän tyttö on alkanut juuri liikkumaan. Hienosti jo ryömii kauheaa vauhtia eteenpäin ja tuollaisella kävelyautolla menee niin kovaa koirien perässä ja kaapista kaappiin että saa oikeasti olla skarppina. Ja sitten se vielä, että tyttö ei oikein harrasta tuota aikaisin nukkumaan menoa eli yöunille mennään 23-01 välillä ja aamut alkaa kuitenkin 7-9 välillä. Toki nukkuu ihan hyvin päikkäreitä. Syöminenkin on viime aikoina tökkinyt, mutta onneksi tyttö on kyllä maailman iloisin lapsi ja rakastaa eläimiä. Ne on pennun kanssa ihan ylimpiä ystäviä ja tyttö jaksaa aina hihkua kun pääsee näkemään koiria tai muita eläimiä. Ja melkein se menee niin että mitä isompi eläin, sen isompi ilo. Nähtiin eilen hevosia ja hihkumiselta ei meinnannut tulla loppua. Ja lehmien kanssa suu on aina suuren suuressa hymyssä. Kyllä sen huomaa että äitinsä tyttö on :)

Vasikat alkavat olla nyt parin kuukauden ikäisiä ja nekin alkavat kiinnostumaan minusta. Ihana istuskella laitumella ja antaa vasikoiden ihmetellä ja tulla haistelemaan. Ihan mahtavia tyyppejä! 

Onhan se mukava seurata näiden kaikkien kasvamista, niin ihmis- kuin eläinlastenkin!

Välttämättömyydet

Kun joka päivä työskentelee maatilalla huomaa tiettyjä asioita, joita tarvitsee aina. Ja pikkuhiljaa oppii pitämään niitä mukana tai jossain lähellä tai ainakin niin että tietää missä ne on kun ensin on miljoona kertaa hakenut niitä aina jostain kaukaa juuri kun niitä tarvitsisi. Seuraavassa lista asioista, joita ilman MINÄ en pärjäisi meidän farmilla.


Työhanskat - monet sellaiset!
Minun hanskat aina kastuu tai menee aivan likaisiksi ja sitten unohtelen niitä sinne ja tänne ja niitä myös aina löytyy sieltä sun täältä. Ja vaikka hanskoja on satoja niin silti välillä ei löydy yhtään tai aina saman käden hanskoja. Yleensä niitä löytyy kyllä joka takin taskusta, kaikilta pöytätasoilta jne.

Kuva

MuckBoots
Ennen MuckBootseja inhosin talveja sen takia että varpaani oli AINA jäässä. Sen jälkeen kun löysin Muckit sitä ongelmaa ei ole ollut. Äärettömän hyvät, kevyt ja superlämpimät saappaat! Ja sain juuri kuulla että Suomessa on nyt myös myynnissä erilaisia Muckin työsaappaitakin ym. Niitä pitää lähteä ostamaan! Suosittelen kyllä, erinomaiset työ- ja metsästyssaappaat. Talvella en muissa jalkineissa kuljekaan :) Ja kesällä turvasaappaat ihan ehdottomat. Mulla on aina saappaat jalassa!

Kuva

Maitokärry
En tiedä mitä tekisin ilman maitokärryjä. Se on jo vähän kärsinyt ja vääntynyt ja renkaat koko ajan tyhjinä, mutta niillä minä vetelen kaikkia mahdollisia tavaroita pitkin meidän ranchia. Oli sitten vesiastioita, kivennäisvateja, oksia, ruohoa, mitä vaan, maitokärryillä mennään! Mies tekisi kaikki traktorilla tai autolla, mutta minä luotan käsivoimiin ja maitokärryihin. Paras häälahja ikinä, kiitos kaaso!

Kuva

Porakone
 Miljoonat eristimet tullut jo tähän saakka ruuvattua niin porakonetta tarvitsee aina. Erityisesti aitahommissa, mutta muutenkin. Aitahommissa muuten tarvitsee myös aina kauhean kasan tavaraa: eritstimiä, lankoja, saksia, pihtejä, tolppia, ruuvareita, nauloja, vesipulloa, kirvestä, vasaraa, lekaa jne.

Talikko
Joka laitumen reunalla on oltava talikko. Kääntelen sillä heinäkasoja ja paaleja heinähäkeissä ja sillä pystyy myös torjumaan eläinten hyökkäyksiä jos on tarvis. Eilen kövi taas legendaarinen kun tein hommia hangolla laitumella ja lopuksi iskin hangon maahan aidan ulkopuolelle ja varoin maassa ollutta vesiletkua ja iskin sen sitten melkein sähkökaapelin päälle,jäi ehkä sentti. Pelästyin,nostin hangon maasta ja huokasin helpotuksesta. Sitten löin sen takaisin maahan pystyyn varoen sähköjohtoa ja iskin sen sitten tietysti siihen vesiletkuun. Jep jep. Vähän haittaa tuota veden laittamista. 

Kuva

Sakset tai puukko

Näitä tarvitsee ihan kaikkeen: paalien avaus, aitanauhojen katkaiseminen, haikkujen karvoihin, mihin vain. Nämä on yleensä ne mitkä aina ovat kadoksissa!

Harja
Aina oltava taskussa. Haikkujen harjailu on niin mukavaa ja ne itse nauttivat siitä. Juuri eilen sain isot kasat paakkuuntunutta talvikarvaa viimein harjattua mammoilta pois. Harjaamalla niitä saa myös hyvin kesytettyä ja rauhoittumaan jos tarve on. Jonkunlaista eläinsilmää on myös oltava, jotta eläinten kanssa pärjää ja se kehittyy kun eläimiä tarkkailee jatkuvasti. Tietää milloin on joku vialla.

Positiivinen mieli, luottamus, usko omaan työhön,stressinsietokyky,jaksaminen,työinto,vaikeista ajoista selviäminen
Vaikka pääsääntöisesti olen asenteella pessimisti ei pety ja vähän negatiivinen ja synkkämielinen muutenkin, maatilan suhteen en sitä ole. Tai lähinnä tulevaisuuden suhteen. Kyllähän se mili pakostakin painuu maahan kun laskupinot kertyy, sataa vaan ja pellot menee kuraan, ei ole varaa ostaa tarpeellisia asiota, jotain hajoaa, eläimet on kipeänä ym. Mutta tulevaisuuden uskoaan ja uskoaan tähän tilaan, näihin eläimiin, tähän elinkeinoon ei saa menettää. Ja jos minä johonkin uskon, niin tähän minä uskon ja vakaasti.

Sateen jälkeen paistaa aurinko.

Ukkonen. Sateinen päivä. Sateinen ilta. Tuore nurmi.

Parasta aikaa

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Falconin selibaatti viimein päättyi (en raaskinut pitää yhtään pidempään sitä omassa yksiössään) kun koko lauma lähti yhdessä kesälaitumelle. Emojen kesälaidun on 8 ha alueen peltoalue + metsät lisäksi. Nämä alueet on jaettu kolmeen osaan, joita kaikkia yhdistää yhteinen juoma- ja ruoka-alue. Laitumen vaihto on viikon välein, mikä ainakin nyt näyttäisi aika hyvältä kierrolta. Kyllä on ollut tyytyväisen näköistä lemmua, vaikka vatsat vähän löysällä onkin. Sikis kuivaheinääkin on koko ajan tarjolla. Vedet tarkistan 3 x päivässä ja aidat muutaman kerran. Vasikoita välillä saa etsiskellä pitkästä heinästä. Falcon on työntouhuissa ja muutaman astutuksen olen saanut ihan livenä seurata, ei ne turhaan kainostele. Vasikat ovat alkaneet nyt kiinnostua minusta ja varsinkin Bond on hyvin rohkea poika. Se tulee jo kovasti haistelemaan.

Tämä on kyllä ihan parasta aikaa, varsinkin lämpimät ja tyynet kesäillat kun ei ole kiire mihinkään. Istuskella vain laitumella ja antaa vasikoiden tulla tutustumaan. Vasikoiden luottamus pitää ansaita. Usein se vaatii pitkiä hetkiä laitumella ihan paikallaan,jotta vasikat saavat tulla rauhassa haistelemaan ja ihmettelemään. Yksikin liike voi ne alussa pelästyttää. Mutta kun vasikasta saa kaverin niin se ystävyys on ikuista. Meillä ainakin näinä muutamana vuotena vasikoilla on mennyt se muutama kuukausi syntymästä että ne ovat ihmisestä alkaneet kiinnostua. Olen antanut niiden itse alkaa tehdä tuttavuutta kun siltä tuntuu,joka päivä kun minua kuitenkin näkevät. Nyt on sitten tullut se hetki että laitumella ollessa monta pientä karvapalloa seuraa minun vanavedessä. Tämä on niitä parhaita hetkiä, luottamussuhteiden luomista uusiin vasikoihin. Mielellään sitä laitumella istuu,seuraa,tarkkailee ja tutustuu,tällä luodaan pohja kesyille eläimille. Ja se hetki kun vasikka ensimmäisen kerran rohkaistuu rapsuteltavaksi on ikimuistoinen,joka kerta. 

                                                                           Ensi askel kesälaitumelle                                                                                    

Vauhdin hurmaa