perjantai 17. lokakuuta 2014

Kohti ääretöntä

Vaikka kuinka rakastan kirjoittaa ja kertoa arjesta täällä tilalla, tuntuu että nyt on pakko pitää pieni paussi lähinnä itseni takia.



Ajattelin nimittäin hieman himmailla, juoda vähän enemmän teetä, nähdä enemmän ystäviä, jota olen jo pitkästä aikaa vähän aloittanutkin ja ollut ihan mahtavaa, aloittaa virkkaamaan mattoa vaikka en osaa tehdä juuri mitään käsitöitä (kiitos vain Hinni innostuksesta - ja ystävyydestä ja tsempistä) ja lukea vähän enemmän kirjoja. Ajattelin keskittyä enemmän olennaiseen eli lapseen ja käydä sen kanssa kärrylenkeillä. Harjata enemmän haikkuja, mutta nauttia myös ilman omantunnontuskia siitä että nyt saa olla vähän helpompaa kun on talvikausi eikä tarvitse koko ajan vaihtaa laidunta, laskea vesiä jne. ja että ne eivät tarvitse minua niin paljon kun minä niitä. Ja että saan nauttia tästä rauhallisuudesta nyt kun sitä ehkä hetken jossain vaiheessa on ennen taas punnituksia, vieroituksia ja uusia poikimisia. Ja voisin vaikka yrittää vähän enemmän jutella tuon mieheni kanssa, muustakin kun että mitä aitaa pitäisi tehdä tai mikä vika korjata milloinkin. Voitaisiin ehkä käydä joskus yhdessä jossain eikä aina erikseen. Ja yrittää puhua eikä vaan näprätä puhelinta. Nyt tuntuu että kummankin naama vain ärsyttää toista eikä mistään syvällisemmästä ole puhuttu varmaan puoleen vuoteen ainakaan saati muista milloin olisin edes halannut toista tai pussanut. Ehkä olisi jo aika vähän yrittää ryhdistäytyä myös tämän karikolle uhkaavasti painelevan parisuhteen kanssa. Ja ehkä voisi myös yrittää tehdä jotain tuon lapsen eteen, ettei se saisi tehdä ihan mitä se tykkää vaan yrittää jo laittaa vähän jotain rajoja, kun ei se enää ole niin vauva kun ajattelisi. Ja ehkä pitkästä aikaa voisin yrittää taas olla minä ja nauttia siitä mitä minulla on eikä masentua siitä mitä ei ole ja mitä pitäisi olla. Ja ymmärtää ettei tämä elämä ole ihan niin perseellään kun miltä tuntuu.

Joten kiitän ja kumarran. Ja palaan vielä blogin pariin, se on selvää, mutta nyt minun takiani, on pienen tauon paikka. 



Kiitos ja ihanaa loppuvuotta!

2 kommenttia:

  1. On sinulla vielä hyvinkin Johanna järki tallella kun tajuat painaa jarrua ennen kuin mitään pahempaa on sattunut. Viisaita valintoja!! Sosiaalinen media antaa mahdollisuuksia mutta kahlitsee liikaa ja vie ajan siltä tärkeimmältä; perheen yhdessä olemiselta. Tsemppiä, voimia ja halauksia!! Ähtävällä nähdään :). Terhi

    VastaaPoista

Mitä mieltä olet?